Tekijänoikeudellinen kvartaalikatsaus 4/2025–1/2026

Julkaisemme kvartaaleittain tekijänoikeudellisen katsauksen, joka tarjoaa tiiviissä muodossa koosteen viimeaikaisesta tekijänoikeudellisesta oikeuskäytännöstä. Tällä kertaa yhdistimme poikkeuksellisesti vuoden 2025 viimeisen ja vuoden 2026 ensimmäisen vuosineljänneksen oikeuskäytännön yhteen katsaukseen. Tässä yhdistetyssä katsauksessa tarkastellaan kahta Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisua sekä kahta tekijänoikeusneuvoston lausuntoa. 

Tulemme lähiaikoina julkaisemaan myös erillisen artikkelin, jossa tarkastellaan viimeaikaista oikeuskäytäntöä erityisesti tekoälyyn liittyvien tekijänoikeudellisten kysymysten osalta.

Löydät aiemmat tekijänoikeudelliset kvartaalikatsaukset verkkosivuiltamme: Kvartaalikatsaus 1/2025, Kvartaalikatsaus 2/2025 ja Kvartaalikatsaus 3/2025.

Käyttötaiteen kohteiden omaperäisyysvaatimusten ja tekijänoikeuden arviointi – EUT, yhdistetyt asiat C-580/23 Mio ja C-795/23 Konektra

Keskeiset kysymykset

Mikä on tekijänoikeussuojan ja mallisuojan välinen suhde – tuleeko käyttötaiteen kohteiden osalta omaperäisyyden vaatimuksia tulkita tiukemmin kuin muiden teostyyppien tapauksessa? Miten käyttötaiteen kohteiden omaperäisyyttä tulee arvioida, ja tuleeko tässä arvioinnissa huomioida tekijän luomisprosessiin liittyvät tekijät vai ainoastaan teoksesta itsestään ilmenevät tekijät? Miten tekijänoikeuden loukkaus todetaan käyttötaiteen kohteiden osalta?

Tausta

Asiassa oli kyse kahdesta ennakkoratkaisupyynnöstä koskien taideteollisten teosten tai niin kutsutun käyttötaiteen teosten tekijänoikeussuojaa. Asiassa C-580/23, eli niin kutsutussa Mio-tapauksessa ruotsalainen sisustusyhtiö Asplund nosti kanteen huonekalu- ja sisustusalan vähittäiskauppaa harjoittavaa Mioa vastaan. Asplundin mukaan Mion Cord-pöydät loukkasivat sen "Palais Royal" -pöytien tekijänoikeutta, kun taas Mio kiisti Asplundin "Palais Royal"  -pöytien olevan riittävän omaperäisiä nauttiakseen tekijänoikeussuojasta ja esitti suunnittelunsa perustuvan aiemmin tunnettuihin malleihin. Asia eteni Ruotsissa Svean hovioikeuteen, joka esitti syyskuussa 2023 Euroopan unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön koskien omaperäisyyden arviointiperusteita ja tekijänoikeuden loukkauksen toteamista.

Asiassa C-795/23, eli niin kutsutussa Konektra-tapauksessa oli niin ikään kyse huonekalujen tekijänoikeussuojasta. Sveitsiläinen USM Haller -nimisen modulaarisen huonekalujärjestelmän tarjoaja ja valmistaja nosti kanteen saksalaista Konektraa vastaan väittäen, että Konektra loukkasi USM Haller -huonekalujärjestelmän tekijänoikeutta tarjoamalla identtisiä komponentteja ja kokoamispalvelua verkkokaupassaan. Asia eteni Saksan liittotasavallan korkeimman oikeuden käsiteltäväksi, joka pyysi joulukuussa 2023 asiassa Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua tekijänoikeus- ja mallisuojan suhteesta sekä omaperäisyyden arviointiperusteista.

Julkisasiahenkilö Maciej Szpunar antoi asioissa oman ratkaisuehdotuksensa toukokuussa 2025, jossa hän yhdistää Ruotsin ja Saksan tuomioistuinten esittämät ennakkoratkaisukysymykset teemoittain seuraavasti: 

• Tekijänoikeussuojan ja mallisuojan välinen suhde: onko käyttötaiteen teosten omaperäisyysvaatimuksia tulkittava tiukemmin kuin muiden teostyyppien tapauksessa?
• Teoksen omaperäisyyttä koskevat arviointiperusteet: onko käyttötaiteen omaperäisyysarvioinnin yhteydessä huomioitava tekijän luomisprosessiin ja tarkoitukseen liittyvät tekijät vai ainoastaan teoksesta itsestään ilmenevät tekijät?
• Tekijänoikeuksien loukkaamista koskevat arviointiperusteet: onko kyseinen teos tunnistettavissa väitetysti loukkaavassa tuotteessa vai onko tuotteesta saatava sama yleisvaikutelma riittävä, ja toisaalta vaikuttavatko teoksen omaperäisyysaste, kyseisten tuotteiden yhteinen inspiraationlähde ja samankaltaisen itsenäisen luomuksen olemassaolo tai mahdollinen olemassaolo?

Ratkaisu

Tekijänoikeussuojan ja mallisuojan välinen suhde

Ratkaisuehdotuksen rakennetta noudatellen EUT käsitteli ratkaisussaan ensin käyttötaiteen tekijänoikeussuojan vaatimuksia ja totesi odotetusti, ettei käyttötaiteen osalta tule soveltaa tiukempaa omaperäisyyskynnystä kuin muiden teostyyppien osalta. Tuomioistuin muistutti ratkaisussaan tekijänoikeus- ja mallisuojan erilaisista tavoitteista ja erillisistä järjestelmistä ja totesi, ettei näiden suojamuotojen välillä ole mitään automaattista yhteyttä, eikä mallisuojan edellyttämää uutuutta ja yksilöllisyyttä tule sekoittaa tekijänoikeudelliseen omaperäisyysvaatimukseen. Näillä suojamuodoilla suojataan erilaisia kohteita, eikä tekijänoikeussuojan myöntäminen mallina suojatulle kohteelle voi johtaa siihen, että suojien tavoitteet ja tehokkuus vaarantuvat.

Tuomioistuin vahvisti näin ollen, ettei mallisuojan ja tekijänoikeussuojan välillä ole sellaista säännön ja sitä koskevan poikkeuksen välistä suhdetta, joka edellyttäisi käyttötaiteen kohteilta muita teostyyppejä tiukempia omaperäisyysvaatimuksia. Vaikka suojamuodot eivät sulje toisiaan pois, ne voidaan myöntää samanaikaisesti samalle kohteelle vain tietyissä tilanteissa – mallisuojan kohde saa tekijänoikeussuojaa ainoastaan, jos se on omaperäisyysvaatimuksen mukaisesti tekijänsä luovan henkisen työn tulos, sillä ainoastaan sellaiset elementit, joita voidaan pitää ilmauksena tällaisesta luovasta henkisestä työstä, voivat saada tekijänoikeussuojaa.

Omaperäisyyden arviointiperusteet

Seuraavaksi tuomioistuin käsitteli kysymystä siitä, tuleeko käyttötaiteen kohteiden omaperäisyyttä arvioitaessa huomioida myös tekijän luomisprosessiin liittyvät seikat vai ainoastaan kohteesta itsestään ilmenevät seikat. Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet olivat lisäksi pohtineet, mikä merkitys omaperäisyysarvioinnissa on esimerkiksi olemassa olevien muotojen käyttämisellä, inspiraationlähteillä, samankaltaisen itsenäisen luomuksen mahdollisella olemassaololla tai luomuksen tunnustamisella ammattipiireissä.

Tuomioistuin muistutti aluksi, että teoksen omaperäisyyden osoittamiseksi on arvioitava, muodostaako kohde vapaan ja luovan ratkaisun ilmaisun, joka heijastaa tekijänsä yksilöllisyyttä. Arvioinnissa tulee kuitenkin huomioida kunkin teostyypin erityinen luonne, mikä käyttötaiteen kohdalla tarkoittaa, että pelkästään ja ainoastaan teknisestä käyttötarkoituksesta johtuvat teoksen elementit eivät ole omaperäisiä. Tekniset rajoitteet eivät kuitenkaan automaattisesti estä tekijänoikeussuojan saamista, kunhan ne eivät ole estäneet tekijää heijastamasta yksilöllisyyttään teoksessa vapaiden ja luovien ratkaisujen kautta.

Tuomioistuin täsmensi edelleen, ettei tekijän tekemien ratkaisujen luovuutta voida näin ollen olettaa, eikä käyttötaiteen kohteesta syntyvä esteettisesti omaleimainen visuaalinen vaikutelma itsessään riitä tekijänoikeussuojan saamiseen. Myöskään tekijän tarkoituksilla ei tuomioistuimen mukaan ole itsenäistä arvoa, sillä jotta käyttötaiteen kohde voi saada tekijänoikeussuojaa, tulee tekijän vapaiden luovien valintojen välittyä kustakin kohteesta. Luomisprosessi ja tekijän aikomukset eivät näin ollen voi olla arvioinnin ratkaisevana perusteena, mutta ne voidaan huomioida osana omaperäisyysarviointia.

Olemassa olevien muotojen tai muiden inspiraationlähteiden käyttämisen osalta tuomioistuin totesi, että vaikka tekijänoikeussuoja ei edellytä uutuutta, toisin kuin mallisuoja, voi aiemmin luotujen samankaltaisten kohteiden olemassaolo olla osoitus siitä, ettei myöhemmin luotu kohde ole omaperäinen. Olemassa olevien muotojen käyttäminen ei kuitenkaan itsessään sulje tekijänoikeussuojaa pois, jos tekijä on ilmaissut luovia ratkaisujaan esimerkiksi omaperäisellä muotojen sijoittelulla.

Johtopäätöksenä tuomioistuin totesi, että tekijän aikomukset, inspiraationlähteet, olemassa olevien muotojen käyttäminen, samankaltaisen itsenäisen luomuksen mahdollinen olemassaolo tai kohteen tunnustaminen ammattipiireissä voidaan tarvittaessa ottaa huomioon, mutta ne eivät ole välttämättömiä eivätkä ratkaisevia kohteen omaperäisyyden osoittamiseksi.

Tekijänoikeuksien loukkaamista koskevat arviointiperusteet 

Lopuksi tuomioistuin käsitteli tekijänoikeusloukkausten arviointiperusteita ja erityisesti sitä, onko loukkauksen toteamiseksi määriteltävä, että luovat elementit on jäljennetty kohteessa tunnistettavissa olevalla tavalla, vai riittääkö loukkauksen toteamiseksi sama visuaalinen yleisvaikutelma. Lisäksi arvioitiin teoksen omaperäisyyden ja samankaltaisen luomuksen olemassaolon merkitystä.

Kuten julkisasiahenkilö, tuomioistuin aloitti arvionsa muistuttamalla, että tekijänoikeusloukkaus edellyttää teoksen käyttöä ilman tekijän lupaa ja näin ollen loukkauksen toteamiseksi on selvitettävä ensinnäkin, onko suojatun teoksen luovia omaperäisiä elementtejä käytetty luvatta ja toiseksi, onko näitä elementtejä jäljennetty tunnistettavissa olevalla tavalla väitetysti loukkaavassa kohteessa. Tämä noudattelee pitkälti EUT:n aiemmassa oikeuskäytännössä, erityisesti niin kutsutussa Pelham I -ratkaisussa omaksuttua linjaa. Tuomioistuin selvensi kuitenkin vielä tekijänoikeuden ja mallioikeuden loukkausarviointien eroja. Toisin kuin mallisuojan kohdalla, tekijänoikeuden loukkauksen arvioimiseksi ei ratkaisun mukaan riitä pelkkä yleisvaikutelman vertailu. Vaikka luovien elementtien jäljentäminen voi johtaa samankaltaiseen yleisvaikutelmaan, tämä ei itsessään riitä tekijänoikeuden loukkauksen toteamiseksi.

Tekijänoikeuden loukkauksen toteamiseksi on siis määritettävä, onko suojatun teoksen luovia elementtejä jäljennetty tunnistettavissa olevalla tavalla väitetysti loukkaavassa kohteessa. Kohteiden samalla visuaalisella yleisvaikutelmalla tai teoksen omaperäisyyden asteella ei ole merkitystä, eikä samankaltaisen luomuksen olemassaololla voida oikeuttaa tekijänoikeussuojan epäämistä.

Johtopäätökset

Vaikka niin kutsutun Cofemel-ratkaisun myötä olisi jo tullut olla selvää, ettei teoskynnys ole käyttötaiteen kohteiden osalta muita teostyyppejä korkeampi, selventää Mio & Konektra -ratkaisu tätä tematiikkaa entisestään. Ratkaisu myös vahvistaa, ettei mallilainsäädännön ja tekijänoikeuslainsäädännön nojalla myönnettävän suojan välillä ole mitään automaattista yhteyttä, eikä mallioikeussuojan edellytyksiä (uutuus ja yksilöllisyys) ja tekijänoikeudellista omaperäisyyttä tule sekoittaa toisiinsa. Malleille tarkoitettu suoja ja tekijänoikeussuoja voidaan kuitenkin myöntää samanaikaisesti samalle kohteelle, mutta mallioikeudella suojattu kohde voi saada tekijänoikeudellista suojaa vain, jos se täyttää tekijänoikeussuojan edellytykset omaperäisyydestä, ei siis automaattisesti.

Ratkaisu selventää lisäksi omaperäisyysarviointia siltä osin, ettei käyttötaiteen yhteydessä sovelleta erillistä itsenäisyysvaatimusta (kukaan muu ei olisi samaan luomistyöhön ryhtyessään voinut päätyä samanlaiseen lopputulokseen), vaan omaperäisyys itsessään riittää tekijänoikeussuojan saamiseen. Luovien ratkaisujen tulee kuitenkin näyttäytyä objektiivisesti itse kohteesta, eivätkä tekijän selitykset luovasta prosessista tai taiteellisista aikomuksista yksinään riitä omaperäisyyden toteamiseksi. Vaikka luovaa prosessia rajoittaisivat käyttötaiteen kohteen käyttötarkoituksen sanelemat tekniset elementit, ei voida kuitenkaan täysin sulkea pois mahdollisuutta siitä, että kaksi tekijää olisivat tehneet itsenäisesti samankaltaisia tai jopa identtisiä luovia ratkaisuja.

Loukkausarvioinnin osalta ratkaisu vahvistaa, ettei kohteen yleisvaikutelma ole merkityksellinen tekijänoikeuden loukkausarvioinnin kannalta, vaan ratkaisevaa on se, onko kohteessa jäljitelty toisen teoksen omaperäisiä elementtejä. Käyttötaiteen kohteen taiteelliset tai esteettiset näkökohdat taikka sen erityinen visuaalinen vaikutelma eivät myöskään yksinään ratkaise sitä, onko kyseinen kohde tekijänsä valinnanvapautta ja yksilöllisyyttä heijastava luovan henkisen työn tulos. Tätä voidaan pitää merkittävänä linjauksena, sillä useissa jäsenvaltioissa (paikoittain myös Suomessa) on nojauduttu nimenomaan yleisvaikutelman arviointiin tekijänoikeusloukkauksen käsillä oloa arvioitaessa. Jatkossa tekijänoikeusloukkauksen olemassaoloa arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, onko väitetysti loukkaavassa kohteessa jäljitelty teoksen luovia elementtejä. Tämä herättää toisaalta lisäkysymyksiä siitä, kenen toimesta tällainen tunnistaminen tulisi tehdä sekä siitä, miten tulisi menetellä tilanteissa, joissa on selvää, että teosta on käytetty ilman lupaa, mutta alkuperäinen teos ei ole tunnistettavissa loukkaavasta kohteesta, kuten esimerkiksi generatiivisen tekoälyn tuottamien sisältöjen osalta.

Nimen ja eläinhahmon suoja – tekijänoikeusneuvoston lausunto 2025:6

Keskeinen kysymys

Tapauksessa tekijänoikeusneuvoston arvioitavana oli, voiko kahdesta sanasta yhdyssanana muodostuva fiktiivisen eläinhahmon nimi saada teossuojaa ja oliko eläinhahmo tunnistettavissa niin tarkasti ja objektiivisesti, että se olisi saanut teossuojaa tekijänoikeuslain tarkoittamana teoksena.

Tausta

Hakija M oli pyytänyt tekijänoikeusneuvostolta lausuntoa Kuparikettu-nimen ja samannimisen kettuhahmonsa tekijänoikeussuojasta. Hakija epäili tekijänoikeuttaan loukatun, kun hänen luomaansa Kuparikettu-nimeä ja hahmoa oli käytetty ilman hänen lupaansa. Hakija oli rakentanut Kuparikettu-hahmon ympärille brändiä ja liiketoimintaa yli 10 vuoden ajan.

M oli luonut muun muassa YouTube-alustalle vuodesta 2015 lähtien Kupariketun mielikuvitusmatkoja, joissa Kuparikettu-niminen hahmo kuvailee itseään ja kertoo taikavoimistaan johdattaen kuuntelijansa erilaisiin maailmoihin. Hahmosta ei ole olemassa vain yhtä konseptitaidetta tai luonnostelmaa, vaan kuuntelijoita ohjataan hyödyntämään omaa mielikuvitustaan mielikuvitusmatkojen avulla. Kyse on siis subjektiivisesta elämyksestä, jossa jokainen kuuntelija muodostaa Kuparikettu-hahmosta omanlaisensa kuvan. M oli havainnut, että lastenkirjailija J oli esitellyt Instagramissa Kuparikuvastin-kirjaansa, jossa esiintyi Kuparikettu-niminen kettuhahmo. Hakijan mukaan kirjan hahmo muistutti hänen luomaansa Kuparikettu-hahmoa muun muassa siltä osin, että myös kirjassa esiintyvällä hahmolla oli yliluonnollisia voimia.

J esitti vastineessaan, että hänen Kuparikuvastin-kirjassa kuvaamansa Kuparikettu-hahmo on saanut alkunsa, kun hän alkoi kertoa iltasatuja lapsilleen, eikä hän ole kopioinut Kuparikettu-hahmoa mistään. J:n mukaan samankaltaiset nimet ovat yhteensattumaa, eikä mitään tekijänoikeuden loukkausta ole tapahtunut, eikä hahmojen samankaltaisuudesta muutenkaan ole haittaa M:lle. J:n mukaan Kuparikettu on luonteva nimi kuparinsävyiselle kettuhahmolle, eikä nimi ole tekijänoikeudella suojattu. Kustantamo K Oy ei myöskään katsonut J:n loukkaavaan M:n tekijänoikeuksia, sillä pelkkä kettuhahmon esiintyminen M:n videoissa ei antaisi hänelle yksinoikeutta kettuhahmon ideaan. Kustantamo totesi lisäksi, että teoskynnys on yksittäisen sanan tai yhdyssanan kohdalla korkealla, minkä lisäksi Kuparikettua voidaan pitää asiaintilaa ja tosiseikkoja kuvaavana ilmaisuna, koska kupari ilmentää ketun punertavan ruskeaa ominaisväriä.

Ratkaisu 

Tekijänoikeusneuvosto arvioi ensin lausuntopyynnön kohteena olevan Kuparikettu-nimen tekijänoikeussuojaa ja viittasi aiempaan lausuntokäytäntöönsä, jonka mukaan yksittäisiä lyhyitä ilmaisuja ei ole yleensä pidetty tekijänoikeudella suojattavina teoksina. Tekijänoikeusneuvoston mukaan yhden kaksiosaisen yhdyssanan pituisen ilmaisun vuoksi tekijän mahdollisuus ilmentää henkisen luomistyönsä tulosta siten, että se kuvastaa tekijän persoonaa ja että siitä käyvät ilmi tekijän teosta tehdessään tekemät vapaat ja luovat valinnat, on hyvin rajallinen. Tekijänoikeusneuvosto arvioi, että M:n luoman hahmon nimi ei ilmaisultaan ilmennä laatijansa itsenäisiä luovia valintoja siten, että se yltäisi teoskynnykseen, eikä se siten saa tekijänoikeudellista suojaa. 

Kettuhahmon tekijänoikeussuojan osalta tekijänoikeusneuvosto viittasi aluksi oikeuskirjallisuuteen ja totesi, että tekijänoikeussuojan kannalta ratkaisevaa on se ilmaisumuoto, johon tekijän henkinen luomistyö on johtanut. Neuvosto korosti lisäksi täsmällisyyden ja objektiivisuuden vaatimusta viitaten Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuihin Cofemel (C-683/17) ja Levola Hengelo (C-310/17). Näiden ratkaisujen mukaan teoksen käsite edellyttää sellaisen suojan kohteen olemassaoloa, joka voidaan tunnistaa riittävän tarkasti ja objektiivisesti, eikä täsmällisyyden ja objektiivisuuden vaatimusta täytä sellainen tunnistaminen, joka perustuu pääasiallisesti kyseessä olevaa kohdetta tarkastelevan henkilön väistämättä subjektiivisiin kokemuksiin. Tekijänoikeusneuvosto totesi, että kun kuuntelijat ohjataan hyödyntämään omaa mielikuvitustaan mielikuvitusmatkojen avulla siten, että jokainen kuuntelija muodostaa Kupariketusta oman käsityksensä subjektiivisen kokemuksensa kautta, ei ilmaisu täytä täsmällisyyden ja objektiivisuuden vaatimuksia.

Neuvosto totesi vielä lopuksi, että kettu on erilaisissa tarinoissa yleisesti esiintyvä hahmo, ja M:n kuvaamien ominaisuuksien ja kykyjen yhdistelmät yleisluontoisia. Lopputulokseksi neuvosto esitti, ettei Kuparikettu-hahmo sellaisenaan ole ulkoasunsa tai muiden M:n esittämien ominaisuuksien ja kykyjen osalta kuvailultaan kokonaisuutena arvioiden tekijänoikeussuojaa saava teos.

Johtopäätökset

Lausunto noudattaa ensinnäkin tekijänoikeusneuvoston aikaisempaa lausuntokäytäntöä, jonka mukaan lyhyet ilmaisut ja nimet harvoin saavat tekijänoikeussuojaa, sillä tekijän mahdollisuudet ilmentää henkistä luomistyötään siten, että tästä kävisi ilmi hänen tekemänsä vapaat ja luovat valinnat, ovat rajattuja yksittäisen yhdyssanan pituisen ilmaisun kohdalla. Tämä tulkinta on linjassa tekijänoikeusneuvoston aikaisemman lausuntokäytännön kanssa, eikä lausunto näin ollen tuo osaltaan merkittävää uutta linjaa neuvoston lausuntokäytäntöön. 

Lausunnon keskeinen anti on kuitenkin siinä, että se selkeyttää hahmojen tekijänoikeussuojaa täsmällisyyden ja objektiivisuuden vaatimusten näkökulmasta. Ratkaisu vahvistaa, että abstrakti hahmo sellaisenaan ei saa tekijänoikeussuojaa, jos sen ilmenemismuoto riippuu pääasiallisesti sitä tarkastelevan henkilön subjektiivista tuntemuksista ja kokemuksista. Hahmon ulkomuodon vaihdellessa siten, että jokainen vastaanottaja muodostaa siitä omanlaisensa mielikuvan, ei hahmo täytä teossuojan edellyttämää täsmällisyyden ja objektiivisuuden vaatimusta. Lausunto noudattaa Euroopan unionin tuomioistuimen linjaa todetessaan, etteivät yleisluontoiset hahmon ominaisuuksien ja kykyjen kuvailut riitä tekijänoikeussuojan saamiseen, vaan tekijänoikeussuoja vaatii elementtejä, joita voidaan pitää ilmauksena tekijän luovasta henkisestä työstä ja jotka voidaan tunnistaa riittävän täsmällisesti ja objektiivisesti.

Tekijänoikeus koruihin – Tekijänoikeusneuvoston lausunto TN:2025:7

Keskeiset kysymykset

Saavatko hakijan suunnittelemat ja valmistamat korvakorut, kaulakorut sekä hiuskampa tekijänoikeussuojaa? Loukkasivatko vastineenantajan samaa aihetta esittävät korut hakijan korujen tekijänoikeutta?

Tausta

Hakija S oli pyytänyt tekijänoikeusneuvostolta lausuntoa kahdesta hänen suunnittelemiinsa ja valmistamiinsa koruihin liittyvästä kysymyksestä. Arvioitavana olevat korumallit olivat saaneet inspiraationsa pohjoismaisesta luonnosta, ja korut koostuivat marjoja, lehtiä ja kukkia esittävistä osista, jotka oli värjätty käyttäen itse sekoitettuja värisävyjä. Hakija oli suunnitellut korujen elementit mahdollisimman todenmukaisiksi, mutta samalla pelkistänyt niitä harkituilta osin. Korujen elementeissä ja niiden kokonaisuudessa oli otettu erityisesti huomioon korujen liikkuminen käytössä sekä miten korut heijastavat valoa.

Ensinnäkin tekijänoikeusneuvoston arvioitavana oli, ylittävätkö hakijan suunnittelemat ja valmistamat korvakorut, kaulakorut ja hiuskampa teoskynnyksen. Toisena kysymyksenä asiassa arvioitiin, loukkaavatko vastineenantajan samaa marja-aihetta hyödyntävät korvakorut hakijan korujen tekijänoikeutta. Vastineenantaja M esitti suunnitelleensa ja valmistaneensa korut itsenäisesti ja kertoi työskennelleensä polymeerimassan parissa vuodesta 2012 lähtien, ja valmistaneensa marja-aiheisia koruja jo ennen hakijan korujen ilmestymistä vuonna 2022. Vastineenantaja katsoi hakijan käyttämien marja-aiheisten helmien ja lasihelmien olevan tavanomaisia ja toi esille, että polymeerimassasta valmistettuja marja- ja kukkahelmiä on runsaasti ostettavissa myös valmiina.

Lausunto

Tekijänoikeusneuvosto totesi lausunnossaan ensinnäkin, että tekijänoikeuslain 1 §:n esimerkinomaisen luettelon mukaan taiteellisina teoksina suojataan muun muassa taidekäsityön ja taideteollisuuden tuotteet ja siten myös korut voivat saada teossuojaa. Käyttötaiteen teoksille ei voida asettaa erityisvaatimuksia tekijänoikeussuojan saamiseksi, vaan suoja muodostuu samojen periaatteiden mukaisesti kuin muidenkin teosten osalta. Vaikka käyttöesineiden kohdalla käyttötarkoitus, materiaalit tai valmistusmenetelmät saattavat rajata tekijän valintoja, mainitut seikat eivät olleet tässä tapauksessa rajoittaneet tekijän vapautta tehdä luovia valintoja ilmaisussaan tekijänoikeussuojan kannalta olennaisella tavalla. Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että korujen muodot, värit ja materiaalit eivät olleet pelkästään tai pääasiassa seurausta käyttötarkoituksesta tai luonnossa esiintyvien kasvien toisintamisesta, vaan niistä ilmeni tekijän luova panos erityisesti kokonaisuuden sommittelun ja toteutuksen osalta. Korut olivat siten itsenäisiä ja omaperäisiä niin, että ne saivat tekijänoikeussuojaa.

Tekijänoikeusneuvosto kuitenkin tarkensi, ettei tekijänoikeuslakiin vedoten voi saada suojaa sitä vastaan, että joku toinen käyttää luonnossa esiintyvien kukkien, marjojen tai muiden kasvinosien ulkomuotoa koruaiheena. Hakijan korujen tekijänoikeus rajoittui siis siihen konkreettiseen ja persoonalliseen ilmenemismuotoon, jolla korujen elementit oli yhdessä muiden osien kanssa sommiteltu kokonaisuudeksi. Näin ollen yksittäiset korujen osat, kuten marjat, lehdet, kukat, koristehelmet tai muut koruelementit eivät neuvoston mukaan saaneet tekijänoikeudellista suojaa.

Tekijänoikeuden loukkauksen osalta neuvosto totesi, että vastineenantajan sommittelultaan yksinkertaisemmat korut poikkesivat hakijan koruista selkeästi koristeellisten osien lukumäärän, koon, materiaalien, värien sekä sijoittelun osalta. Näiden sommitteluerojen vuoksi korut loivat toisistaan poikkeavan kokonaisvaikutelman, vaikka korujen aihe olikin sama. Tekijänoikeusneuvosto katsoi näin ollen, etteivät vastineenantajan lausuntopyynnössä mainitut korut siten loukkaa hakija S:n lausuntopyynnössä mainittujen korvakorujen tekijänoikeutta.

Johtopäätökset

Tekijänoikeusneuvoston aiemman lausuntokäytännön perusteella sekä jo pelkästään tekijänoikeuslain 1 §:n mukaisen esimerkinomaisen listan perusteella lienee selvää, että myös korut voivat saada tekijänoikeudellista suojaa, jos ne ovat tekijänoikeussuojan edellyttämällä tavalla itsenäisiä ja omaperäisiä. On myös selvää, että koska tekijänoikeussuoja ei sellaisenaan ulotu pelkkiin ideoihin, vaan ainoastaan niiden konkreettisiin ilmenemismuotoihin, tekijänoikeussuoja ei estä muita hyödyntämästä samaa aihetta tai sellaisia yksittäisiä elementtejä, jotka eivät itsessään nauti teossuojaa.

Kiinnostavan ja ajankohtaisen lausunnosta tekee sen läheinen temaattinen yhteys tässä katsauksessa aiemmin käsiteltyyn Euroopan unionin tuomioistuimen antamaan niin kutsuttuun Mio & Konektra -ratkaisuun, jossa niin ikään käsiteltiin käyttötaiteen kohteiden tekijänoikeussuojaa sekä tekijänoikeuden loukkausten arviointia. Käsitelty tekijänoikeusneuvoston lausunto on annettu ennen Mio & Konektra -ratkaisua, joten neuvostolla ei lausuntoa antaessaan ollut käytettävissään uusinta EU-tasoista käyttötaiteeseen liittyvää oikeuskäytäntöä. On kuitenkin kiinnostavaa, että arvioidessaan tekijänoikeusloukkauksen olemassaoloa, tekijänoikeusneuvosto painotti arvioinnissaan nimenomaan korujen toisistaan poikkeavaa kokonaisvaikutelmaa. Euroopan unionin tuomioistuin puolestaan päätyi arviossaan siihen, ettei käyttötaiteen kohteen luoma yleisvaikutelma ole merkityksellinen tekijänoikeuden loukkausarvioinnin kannalta, vaan ainoastaan se, onko kohteessa jäljitelty jonkun toisen teoksen omaperäisiä elementtejä. Tuomioistuin oli todennut myös, etteivät käyttötaiteen kohteen taiteelliset tai esteettiset näkökohdat tai sen erityinen visuaalinen vaikutelma yksinään ratkaise sitä, onko kyseinen kohde tekijänsä valinnanvapautta ja yksilöllisyyttä heijastava luovan henkisen työn tulos.

Lausunnossaan neuvosto katsoi, etteivät S:n korujen yksittäiset elementit itsessään saaneet teossuojaa, eikä neuvosto varsinaisesti tarkastellut sitä, miltä osin vastineenantaja M:n koruissa olisi mahdollisesti jäljitelty S:n korujen omaperäisiä elementtejä. Mio & Konektra -ratkaisun valossa tällaista arviointia tulisi jatkossa tehdä, eikä perustaa tekijänoikeuden loukkausarviointia pelkästään visuaaliseen yleisvaikutelmaan tai teoksen omaperäisyyden asteeseen. Mikäli lausunnossa olisi sovellettu Mio & Konektra -ratkaisussa omaksuttua linjaa, olisi neuvosto saattanut päätyä päinvastaiseen lopputulokseen ja todeta, että M:n koruissa oli tunnistettavalla tavalla hyödynnetty S:n korujen omaperäisiä elementtejä, jolloin kyseessä olisi voinut olla tekijänoikeuden loukkaus.

Yksityisen kopioinnin hyvitys – EUT:n ennakkoratkaisupyyntö C-822/24

Keskeinen kysymys

Onko tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin (2001/29/EY) 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaista, että kansallinen lainsäädäntö velvoittaa tallennusvälineiden valmistajat, maahantuojat ja jälleenmyyjät maksamaan yksityistä kopiointia koskevan hyvityksen myös silloin, kun laitteet myydään elinkeinotoimintaa harjoittaville loppukäyttäjille, ellei myyjä, maahantuoja tai jälleenmyyjä pysty osoittamaan, että laitteita käytetään yksityiseen kopiointiin korkeintaan vähäisessä määrin?

Tausta

Saksan tekijänoikeuslainsäädännön mukaan luonnollinen henkilö saa valmistaa yksityiseen käyttöönsä teoksesta yksittäisiä kappaleita edellyttäen, ettei näitä kappaleita suoraan tai välillisesti käytetä kaupallisessa tarkoituksessa (ns. yksityinen kopiointi). Jos teoksen luonteen perusteella voidaan olettaa, että siitä valmistetaan yksityisiä kopioita edellä mainitun mukaisesti, tekijällä on oikeus saada tästä kohtuullinen korvaus. Saksassa korvaus peritään sellaisten laitteiden ja tallennusvälineiden valmistajilta, maahantuojilta tai jälleenmyyjiltä, joiden tarjoamia laitteita voidaan teknisesti käyttää yksityisten kopioiden valmistamiseen. Korvauksen maksuvelvollisuus liittyy kumottavissa olevaan olettamaan siitä, että laitteita käytetään yksityiseen kopiointiin, koska loppukäytön yksityistä luonnetta ei voida etukäteen varmuudella poissulkea. Hyvityksen tarkoituksena on korvata oikeudenhaltijoille yksityisestä digitaalisesta kopioinnista aiheutuvaa haittaa.

ZPÜ on saksalainen tekijänoikeuksien yhteishallinnointiorganisaatio, jolla on oikeus vaatia tekijänoikeusmaksuja ääni- ja audiovisuaalisten teosten käytöstä. Bluechip Computer AG (jäljempänä bluechip) on yhtiö, joka valmistaa, maahantuo ja myy kiintolevyllä varustettuja tietokoneita, kannettavia tietokoneita ja työasemia erityisesti elinkeinotoimintaa harjoittaville loppuasiakkaille. ZPÜ vaati kanteessaan, että bluechip velvoitetaan maksamaan jokaisesta vuosina 2014–2017 markkinoille saattamastaan edellä mainitusta laitteesta korvaus, jolla rahoitetaan oikeudenhaltijoiden kohtuullinen korvaus yksityisestä kopioinnista.

Münchenin alueellinen ylioikeus katsoi, että laitteiden tekninen soveltuvuus yksityiseen kopiointiin riitti perustamaan olettaman kopioinnin tapahtumisesta. Koska bluechip ei ylioikeuden mukaan esittänyt tämän olettaman kumoavia todisteita, yhtiö velvoitettiin suorittamaan korvaus. Bluechip valitti ratkaisusta Saksan liittovaltion ylimpään tuomioistuimeen (Bundesgerichtshof, jäljempänä BGH), joka pyysi Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua. BGH totesi, että vaikka kaupallisten loppukäyttäjien joukko voi sisältää sekä luonnollisia henkilöitä että oikeushenkilöitä, jotka hankkivat laitteita ammatillisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin, ei ole poissuljettua, että laitteita käytettäisiin yksityiseen kopiointiin myös näissä kaupallisissa piireissä. Laitteet saattaisivat toisaalta päätyä myöhemmin yksityiseen kopiointikäyttöön myös esimerkiksi käytettyjen laitteiden markkinoiden kautta.

Tässä tilanteessa BGH päätti pyytää EUT:lta ennakkoratkaisua kysymykseen, onko tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivi esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan tallennusvälineiden valmistajat, maahantuojat ja jälleenmyyjät ovat velvollisia maksamaan yksityistä kopiointia koskevan korvauksen myös silloin, kun laitteet myydään elinkeinotoimintaa harjoittaville loppukäyttäjille, paitsi jos myyjä, maahantuoja tai valmistaja pystyy osoittamaan, ettei laitteita käytetä yksityiseen kopiointiin tai niitä käytetään siihen vain vähäisessä määrin.

Ratkaisu

EUT katsoi, ettei direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohta ole esteenä kansalliselle sääntelylle, jonka mukaan tallennusvälineiden valmistajat, maahantuojat ja jälleenmyyjät ovat velvollisia maksamaan kohtuullisen korvauksen myös elinkeinotoimintaa harjoittaville loppukäyttäjille myydyistä laitteista, elleivät he osoita, etteivät luonnolliset henkilöt käytä laitteita yksityiseen kopiointiin tai käyttävät niitä niin vähäisessä määrin, ettei oikeudenhaltijoille aiheudu kuin vähäistä vahinkoa.

Tuomioistuin totesi, että pelkästään loppuasiakkaan elinkeinonharjoittajan asema ei nimittäin riitä osoittamaan, etteivät luonnolliset henkilöt koskaan käyttäisi tallennusvälineitä yksityiseen kopiointiin ja että oikeudenhaltijoille aiheutuisi siksi vain vähäistä vahinkoa. EUT perusteli kantaansa muun muassa aiemmalla oikeuskäytännöllään, jonka mukaan loppuasiakkaiden voidaan perustellusti olettaa pyrkivän hyödyntämään hankkimiaan laitteita täysimääräisesti, yksityinen kopiointi mukaan lukien. Tuomioistuin yhtyi täten BGH:n näkemykseen siitä, että kaupallisessakin ympäristössä laitteita saatetaan käyttää työtehtävien ohessa myös yksityisiin tarkoituksiin ja että laitteet voivat kaupallisen käyttöikänsä jälkeen päätyä yksityiseen kopiointikäyttöön esimerkiksi jälkimarkkinoiden kautta. Lisäksi EUT huomautti, että itsenäiset ammattiharjoittajat voivat käyttää kaupalliseen tarkoitukseen hankkimiaan laitteita samanaikaisesti sekä ammatillisiin että yksityisiin tarkoituksiin.

EUT kuitenkin korosti aiempaan oikeuskäytäntöönsä viitaten, että järjestelmää on tasapainotettava antamalla valmistajille, maahantuojille ja jälleenmyyjille aito mahdollisuus kumota olettama laitteiden yksityiskäytöstä. Kansallisessa lainsäädännössä on siis säädettävä mahdollisuudesta vapauttaa bluechipin kaltaiset toimijat korvausvelvollisuudesta, jos ne pystyvät osoittamaan, että luonnolliset henkilöt käyttävät laitteita selvästi vain kaupallisiin tarkoituksiin. Jos tällainen näyttö on mahdollista esittää vasta korvauksen maksamisen jälkeen, toimijoilla on oltava myös oikeus saada perusteettomasti maksettu korvaus takaisin. EUT:n mukaan toimijat voivat kumota olettaman esimerkiksi esittämällä elinkeinotoimintaa harjoittavan loppukäyttäjän laatiman kirjallisen vakuutuksen siitä, että laitteita käytetään vain kaupalliseen tarkoitukseen, kunhan korvauksia perivillä organisaatioilla on riittävät mahdollisuudet tarkastaa tällaisen vakuutuksen todenperäisyys. 

Johtopäätökset

Tuomio on luonteva jatkumo EUT:n aikaisemmalle oikeuskäytännölle yksityisen kopioinnin korvausvelvollisuudesta. Uutena täsmennyksenä EUT kuitenkin vahvisti, että kopioinnin mahdollistavan laitteen asiakaskunnan painottuminen lähinnä kaupallisiin elinkeinonharjoittajiin ei vielä yksinään riitä kumoamaan olettamaa siitä, että myytyjä laitteita saatetaan käyttää myös yksityisten kopioiden valmistamiseen. Tällainen vahvaan olettamaan perustuva korvausjärjestelmä on tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EU-oikeuden mukainen, kunhan maksuvelvollisilla on käytettävissä tehokkaat menettelysäännöt ja suhteellisen matala todistustaakka, jotka mahdollistavat vapauttamisen korvauksen maksamisesta. Vapautumisen tehokkuuden kannalta ratkaisevaa myös on, että kirjallisten vakuutusten todenperäisyys on selkeästi tarkistettavissa, jotta hyvityksen keruu oikeudenhaltijoille ei vaarannu.

Mainittu vahva olettama heijastaa tuomioistuimen pyrkimystä varmistaa, että tekijät ja muut oikeudenhaltijat saavat aidosti korvauksen yksityisen kopioinnin aiheuttamasta haitasta. Käytännössä linjauksen voidaan tulkita tarkoittavan, että pelkkä kopiointimahdollisuuden tarjoavan laitteen saattaminen markkinoille (riippumatta sen pääasiallisesta käyttötarkoituksesta tai asiakaskunnasta) synnyttää jo itsessään vahvan olettaman siitä, että laitetta käytetään yksityiseen kopiointiin jossain vaiheessa sen elinkaarta, ja täten laitteen markkinoille saattajalta voidaan periä korvaus yksityisestä kopioinnista aiheutuvasta haitasta.

Ratkaisu myös korostaa niitä käytännön vaikeuksia, jotka liittyvät varsinaisten yksityisten kopioijien paikantamiseen. Tässä mielessä korvausvelvollisuuden kohdistaminen laitteiden valmistajiin, maahantuojiin ja myyjiin on tehokas tapa varmistaa korvausten periminen. Järjestely ei tuomioistuimen mukaan myöskään vaaranna osapuolten välistä oikeuksien tasapainoa, sillä nämä toimijat voivat käytännössä siirtää korvauksen kustannukset laitteiden hintoihin ja siten varsinaisten kopioijien eli laitteiden käyttäjien maksettavaksi. Vertailun vuoksi huomionarvoista on, että Suomessa tämä paikantamiseen liittyvä ongelma on toistaiseksi ratkottu kustantamalla yksityisen kopioinnin korvaukset suoraan valtion budjetista. Ratkaisu on kuitenkin suomalaisittainkin ajankohtainen, sillä Suomessa on viime aikoina julkisesti keskusteltu mahdollisuudesta siirtyä kohti Saksan mallin kaltaista tallennusvälinepohjaista korvausjärjestelmää.

Lisätiedot

Technology, Data & IP -praktiikkamme auttaa mielellään tekijänoikeudellisissa kysymyksissä. Olethan praktiikkaan yhteydessä, mikäli sinulla herää kysyttävää tekijänoikeusasioista tai katsauksessa esitellyistä ratkaisuista.