Krogeruksen tekijänoikeudellinen kvartaalikatsaus 3/2026

Julkaisemme kvartaaleittain tekijänoikeudellisen katsauksen, joka tarjoaa tiiviissä muodossa koosteen viimeaikaisesta tekijänoikeudellisesta oikeuskäytännöstä. Tällä kertaa katsauksessa tarkastellaan EUT:n ennakkoratkaisua koskien yleisölle välittämisen arviointia ja maarajoitustoimenpiteiden asemaa verkkojulkaisemisessa sekä Keski-Suomen käräjäoikeuden ratkaisua majoitusrakennuksen ja sitä koskevien pääpiirustusten tekijänoikeussuojasta ja tekijyyskysymyksestä rakennusurakassa.

Löydät aiemmat tekijänoikeudelliset kvartaalikatsaukset verkkosivuiltamme: Kvartaalikatsaus 1/2026 ja Kvartaalikatsaus 2/2026.

EUT:n ennakkoratkaisu C‑788/24: Yleisölle välittämisen arviointi ja maarajoitustoimenpiteiden asema rajat ylittävässä verkkojulkaisemisessa

Keskeinen kysymys

Ratkaisussa oli keskeisesti kyse kolmesta toisiinsa liittyvästä kysymyksestä: i) merkitseekö teoksen julkaiseminen internetissä tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin (2001/29/EY) 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä myös sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa pääsy teokseen on estetty maarajoitustoimenpiteellä, ii) milloin tällainen toimenpide täyttää direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tehokkuuden kynnyksen, vaikka se olisi kierrettävissä VPN:n avulla ja iii) kuka on viime kädessä vastuussa, jos rajoitustoimenpide kierretään ja teos tavoittaa suojatussa jäsenvaltiossa sijaitsevan yleisön.

Tausta

Näitä kysymyksiä käsiteltiin EUT:n ratkaisussa C-788/24, jossa oli kyse Anne Frankin käsikirjoituksiin ja päiväkirjaan liittyvän tekijänoikeuden väitetystä loukkaamisesta Alankomaissa. Tapauksen erityispiirteenä oli tekijänoikeussuojan alueellinen eriytyminen, sillä Anne Frankin teoksia suojataan Alankomaissa vuoteen 2037 saakka, kun taas useissa muissa jäsenvaltioissa teokset ovat jo tulleet vapaasti käytettäviksi. Syyskuun 2021 lopussa Belgiaan sijoittautunut voittoa tavoittelematon yhdistys (jatkossa "yhdistys") julkaisi maksutta Anne Frankin käsikirjoitukset tieteellisen laitoksen internetsivustolla, jolla oli käytössä maarajoitustoimenpide eli niin sanottu geoblokkaus.

Käytännössä järjestelmä esti pääsyn IP-osoitteen perusteella verkkosivustolle silloin, kun käyttäjä yritti muodostaa siihen yhteyden sellaisesta jäsenvaltiosta käsin, jossa käsikirjoitukset olivat edelleen tekijänoikeudella suojattuja. Niille käyttäjille, jotka vierailivat sivustolla jäsenvaltiosta, jossa teos oli tullut vapaasti käytettäväksi, näytettiin puolestaan varoitusviesti, jossa käyttäjää pyydettiin klikkaamalla vahvistamaan, että hän vierailee sivustolla maasta, jossa teos on vapaasti käytettävissä. Anne Frankin teosten tekijänoikeuden haltija Anne Frank Fonds vaati marraskuussa 2021 Anne Frank -säätiötä, tiedeakatemiaa ja yhdistystä lopettamaan käsikirjoitusten levittämisen internetissä. Asia eteni Alankomaiden ylimpään yleiseen tuomioistuimeen, joka pyysi Euroopan unionin tuomioistuimelta (EUT) ennakkoratkaisua erityisesti siitä, voiko internetsivustolla julkaiseminen merkitä teoksen yleisölle välittämistä myös sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa pääsy sivustolle on estetty tehokkaalla maarajoitustoimenpiteellä, mutta jossa käyttäjä voi kiertää rajoituksen VPN:n avulla.

Ratkaisu

Unionin tuomioistuin muistutti ratkaisussaan, että direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämisen käsitettä on tulkittava laajasti ja katsoi, että käsikirjoitusten julkaiseminen verkossa voisi katsoa yleisölle välittämiseksi. Se katsoi, että käsitteeseen kuuluvat kaikenlaiset suojatun teoksen siirrot tai saattamiset yleisön saataville käytetyistä teknisistä keinoista tai menetelmistä riippumatta, eikä ratkaisevaa ole, käyttävätkö vastaanottajat tätä mahdollisuutta. Tuomioistuin on useaan kertaan katsonut, että välittämisen käsite koostuu kahdesta kumulatiivisesta tekijästä eli teoksen välittämisestä ja välittämisen kohdistumisesta yleisöön, ja näitä tekijöitä arvioidaan sekä yksin että yhdessä, ja korosti tätä myös tarkastelussa olevassa tapauksessa. Tuomioistuin korosti arvioinnissaan myös toimen tarkoituksellisuutta ja sitä, saattaako toimija tietoisesti muut tutustumaan teokseen, joka ei olisi ollut heidän saatavillaan ilman tämän toimintaa.

Tuomioistuin totesi edelleen, että internetiin liittyvässä asiayhteydessä tekijänoikeuden haltija voi rajoittaa suostumustaan ainoastaan direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tehokkaita teknisiä toimenpiteitä käyttämällä ja ilmaista näin tahtonsa antaa pääsy teokseen vain tietylle internetin käyttäjien piirille. Tuomioistuin sovelsi tätä koskevaa oikeuskäytäntöä analogisesti tilanteeseen, jossa teos on suojattu tekijänoikeudella vain yhdessä jäsenvaltiossa ja tullut vapaasti käytettäväksi muissa. Tuomioistuimen mukaan teoksen internetissä julkaisevan on huolehdittava siitä, että käyttöön otetaan tehokkaita teknisiä toimenpiteitä rajoittaakseen pääsyn sivustolle vain niihin jäsenvaltioihin, joissa teos on vapaasti käytettävissä.

Tuomioistuimen mukaan tällaisen toimenpiteen tehokkuutta arvioitaessa huomioon voidaan ottaa muun muassa se, onko toimenpide asianmukainen tavoitteen saavuttamiseksi sekä se, onko immateriaalioikeuksien ja perusoikeuksien suojan välillä saavutettu oikeudenmukainen tasapaino. Tapauksessa tuomioistuin totesi, että kyseessä olevan kaltainen maarajoitustoimenpide vaikuttaa olevan tehokas siltä osin kuin se on "uusinta teknologiaa" ja estää lähtökohtaisesti pääsyn sivustolle niissä jäsenvaltioissa, joissa teos on edelleen suojattu. Tuomioistuimen mukaan teknistä suojakeinoa ei pitäisi pitää tehottomana pelkästään sen vuoksi, että se voidaan kiertää esimerkiksi VPN-palveluiden kaltaisten välineiden avulla, ja se vahvisti, että maarajoitustoimenpiteet kuuluvat tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun teknisen toimenpiteen käsitteen alaan. Tuomioistuin jätti kansallisen tuomioistuimen arvioitavaksi, täyttääkö kyseessä oleva maarajoitustoimenpide "uusinta teknologiaa" -kriteerin, mutta totesi samalla, että tässä tapauksessa toimenpide vaikuttaa tehokkaalta ja asianmukaiselta keinolta saavuttaa sen tavoite.

Lisäksi tuomioistuimen ratkaistavana oli kysymys siitä, kuka on vastuussa, mikäli mahdollisuudesta kiertää rajoitustoimenpide seuraa, että teos välitetään rajoituksen kohteena olevan maan yleisölle: teoksen internetissä julkaissut taho vai taho, joka tarjoaa palvelua, jolla rajoitustoimenpide voidaan kiertää. Tämän osalta tuomioistuin totesi, että mikäli teoksen julkaissut taho ei ole ottanut käyttöön direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tehokkaita teknisiä toimenpiteitä, luvaton yleisölle välittäminen ja siitä seuraava suojan puuttuminen johtuvat tästä tahosta. VPN:n tai vastaavan palvelun tarjoajan ei voida katsoa välittävän teosta yleisölle tilanteessa, jossa palveluntarjoaja ei anna loppukäyttäjille pääsyä suojattuun teokseen, eikä sillä ole oikeuskäytännössä tarkoitettua "keskeistä roolia" tässä suhteessa.

Johtopäätökset

Edellä käsitelty tuomio vahvistaa kokonaisuudessaan, että maarajoitustoimenpiteet voivat olla tehokas keino rajoittaa pääsyä suojattuihin teoksiin verkossa, kunhan ne ovat teknisesti asianmukaisia, oikeasuhteisia, eivätkä niiden merkitys rajoitu muodollisuuteen. Ratkaisun mukaan sellaista teosta, jota suojataan tekijänoikeudella yhdessä jäsenvaltiossa ja joka on julkaistu internetsivustolla uusinta teknologiaa edustavan maarajoitustoimenpiteen kera, ei välitetä yleisölle kyseisessä jäsenvaltiossa direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, vaikka toimenpide olisi kierrettävissä VPN:n avulla.

Ratkaisun kannalta keskeistä on, miten yleisölle välittämisen käsite rakentuu suhteessa tehokkaaseen tekniseen toimenpiteeseen. Tuomioistuin vahvisti, että yleisölle välittämisen käsitteen täyttyminen edellyttää sekä teoksen välittämistä että sen kohdistumista yleisölle. Yleisö puolestaan määräytyy julkaisijan tahdon perusteella, joka ilmaistaan nimenomaan tehokkaiden teknisten toimenpiteiden avulla. Kun tehokas maarajoitustoimenpide on käytössä, suojatun jäsenvaltion käyttäjät eivät kuulu siihen yleisöön, jolle teos on välitetty, joten yleisölle välittämistä ei kyseisessä valtiossa katsota tapahtuneen. Mikäli julkaisija ei sen sijaan ota käyttöön tehokasta teknistä toimenpidettä, seurauksena voi olla, että teos katsotaan välitetyksi myös niissä jäsenvaltioissa, joissa teos on suojattu.

Vaikka tuomioistuin vahvisti, ettei VPN:llä tapahtuva kiertämismahdollisuus tee maarajoitustoimenpiteestä automaattisesti tehotonta, tulee suojatoimenpiteiden tehokkuutta arvioida aina tapauskohtaisesti direktiivin 2001/29 6 artiklan 3 kohdan valossa. Tämä jää edelleen kansallisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, mutta tuomioistuin totesi kuitenkin, että pelkkään käyttäjän rehellisyyteen perustuva järjestelmä, kuten sivustolle toteutettu varoitusviesti, jossa käyttäjää pyydetään vahvistamaan sijaintinsa klikkaamalla, ei täytä tätä tehokkuuden kynnystä, koska se riippuu viime kädessä pelkästään internetin käyttäjän hyvästä tahdosta täyttää kyseinen ilmoitus vilpittömästi. Ratkaisusta ilmenee näin ollen, että keskeinen kysymys ei ole se, voidaanko tekninen suojatoimenpide kumota, vaan se, voidaanko toimenpidettä pitää "tehokkaana" ja niin sanottuna "uusimpana teknologiana" rajoittaa pääsyä tietyssä valtiossa tekijänoikeudella suojattuun materiaaliin.

Lisäksi ratkaisu selventää geoblokkauksen asemaa EU:n tekijänoikeusjärjestelmässä tilanteessa, jossa tekijänoikeuden voimassaolo vaihtelee jäsenvaltioittain. Kuitenkin huomiota tulee kiinnittää erityisesti siihen, miten tekniset suojatoimenpiteet on valittu ja kuinka niiden asianmukaisuutta valvotaan. Joka tapauksessa ratkaisusta voidaan johtaa tulkinta siitä, että digitaalisessa ympäristössä toimivien on panostettava aidosti toimiviin teknisiin ratkaisuihin ja vastuu luvattomasta välittämisestä on viime kädessä sillä, joka on julkaissut teoksen ilman riittäviä suojatoimenpiteitä. 

Keski-Suomen käräjäoikeus R 715/2025/3609: Inkoon majoitusrakennuksen tekijänoikeussuoja ja tekijyyskysymys rakennusurakassa

Keskeinen kysymys

Ratkaisussa oli keskeisesti kyse kolmesta toisiinsa liittyvästä kysymyksestä: i) ylittääkö Inkoon majoitusrakennus ja sitä koskevat pääpiirustukset tekijänoikeuslain tarkoittaman teoskynnyksen rakennustaiteen teoksena ja selittävinä piirustuksina, ii) kenelle tekijänoikeus rakennukseen kuuluu tilanteessa, jossa useat tahot ovat osallistuneet sen suunnitteluun ja rakentamiseen, ja iii) onko vastaajien menettely rakentaa seitsemän samankaltaista majoitusrakennusta toiselle asiakkaalle täyttänyt tahallisen tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistön.

Tausta

Keski-Suomen käräjäoikeus käsitteli tekijänoikeusrikosasiaa, jossa kaksi urakoitsijaa ja heidän työntekijänsä olivat syyttäjän mukaan tahallaan ansiotarkoituksessa valmistaneet kappaleita majoitusrakennuksesta ja siihen liittyvistä pääpiirustuksista.

Asianomistajat olivat yhdessä suunnitelleet Inkoseen sijoittuvan majoitusrakennuksen ja tehneet siihen liittyvät piirustukset, ja rakennusrunkoja oli myöhemmin käytätetty toisessa rakennushankkeessaan Sastamalassa. Syyttäjän mukaan Inkoon majoitusrakennus sekä rakennuksen pääpiirustukset julkisivu-, pohja- ja poikkileikkauksineen olivat ilmaisultaan itsenäisiä ja omaperäisiä sekä ilmensivät tekijöidensä vapaita ja luovia valintoja. Rakennuksen tunnusomaisina piirteinä asianomistajat pitivät kuparipellitystä, tummaa julkisivua sekä lähes koko julkisivun kokoista ikkunaa ja sen pielen viisteistä rakennetta.

Suunnittelijat olivat toimineet tilaajan rakennusprojektissa rakennus- ja pääsuunnittelijoina. Urakoitsijat olivat vastanneet rakennusurakan teknisestä toteutuksesta, ja he olivat saaneet sopimussuhteen kautta haltuunsa asianomistajien suunnitteluaineiston, muun ohella koko projektin suunnitteluaineiston sähköisessä muodossa sisältävän tietomallin. Kyseisen projektin jälkeen urakoitsijat toteuttivat kolmannelle osapuolelle vastaavan majoitusrakennusprojektin Sastamalaan, ja he argumentoivat, ettei rakennusrunkojen käyttämistä ollut kielletty eivätkä ne myöskään nauttineet tekijänoikeussuojaa.

Tapauksen tekijänoikeudellinen ydin muodostui kolmesta kysymyksestä. Ensimmäinen koski sitä, ylittääkö Inkoon majoitusrakennus tekijänoikeuslain 1 §:n mukaisen teoskynnyksen, kun otetaan huomioon, että rakennuksessa käytetyt yksittäiset elementit ovat sinänsä modernissa luontomajoitusarkkitehtuurissa yleisiä. Toinen kysymys koski tarkemmin tekijyyttä, eli sitä, että siitä huolimatta, että urakoitsijat olivat osallistuneet rakennusprojektiin tiiviisti, suunnittelijat katsoivat tekijänoikeuden kuuluvan yksinomaan heille, kun taas urakoitsijat väittivät joko yhteistekijyyttä tai sitä, että olennaiset arkkitehtoniset ratkaisut olivat heidän itsensä kehittämiä. Kolmanneksi oli riitaista, oliko urakoitsijoilla oikeus käyttää suunnitteluaineistoa myöhemmissä projekteissaan. Asianomistajat kiistivät antaneensa tähän minkäänlaista lupaa, kun taas urakoitsijat katsoivat, että oikeus aineiston hyödyntämiseen oli sisältynyt heidän väliseen sopimussuhteeseensa.

Ratkaisu

Arvioidessaan teoskynnystä käräjäoikeus tukeutui tekijänoikeusneuvoston (TN) aikaisemmin asiaan liittyen antamiin kahteen lausuntoon, joissa kummassakin katsottiin Inkoon majoitusrakennuksen kokonaisuutena muodostavan tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitetun rakennustaiteen tuotteena suojatun teoksen. TN oli arviossaan kiinnittänyt huomiota erityisesti kuparipellitykseen, tumman julkisivun ja lähes koko julkisivun kokoisen ikkunan pielen viisteisen rakenteen muodostamaan kokonaisuuteen sekä materiaalien luoviin valintoihin. Se oli myös katsonut, että pääpiirustukset saivat teossuojaa selittävinä piirustuksina. Käräjäoikeudella ei ollut aihetta arvioida teoskynnystä toisin, sillä Sastamalassa sijaitsevat rakennukset olivat valokuvien perusteella lähes erottamattomia Inkoon rakennuksista. Tätä tuki myös urakoitsijoiden oma kertomus siitä, että tilaajat olivat nimenomaisesti halunneet samanlaiset rakennukset. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että sekä Inkoon majoitusrakennus rakennustaiteen teoksena että sitä koskevat pääpiirustukset selittävinä piirustuksina nauttivat tekijänoikeuslain mukaista suojaa.

Tekijänoikeuden omistajuuden osalta käräjäoikeus katsoi selvitetyn, että kaikki luova suunnittelutyö oli tapahtunut suunnittelijoiden toimesta, ja urakoitsijat olivat tulleet mukaan projektiin vasta kahdeksan kuukautta myöhemmin teknistä toteutusta varten, eivätkä olleet osallistuneet itse suunnitteluun. Asianosaisten urakkasopimuksesta ilmeni, että tarjous oli perustunut nimenomaisesti suunnittelijoilta saatuihin kuviin ja suunnitelmiin. Tarjoussisällöstä kävi myös ilmi, että urakoitsijoilla oli jo tuolloin ollut tiedossaan ne seikat ja yksityiskohdat, joille TN on antanut merkitystä teoskynnyksen arvioinnissa, kuten ulko- ja sisäpuolen musta väritys ja kuparinen reunapellitys.

Käräjäoikeus katsoi, että urakoitsijoiden panos rajoittui teknisluontoisiin piirustuksiin ja suunnitelmiin, jotka eivät nauti teossuojaa, eivätkä rakennusvaiheessa tehdyt tekniset ratkaisut merkinneet tekijänoikeuden siirtymistä, sillä ne perustuivat asianomistajien alkuperäisiin suunnitelmiin. Tekijänoikeuslain 6 §:n mukaan, jos kaksi tai useammat ovat yhdessä luoneet teoksen heidän osuuksiensa muodostamatta itsenäisiä teoksia, on tekijänoikeus heillä yhteisesti. Vaikka urakoitsijat osallistuivat rakennusten tekniseen toteutukseen, käräjäoikeus katsoi, ettei rakennus ole syntynyt suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden yhteisen luomistyön tuloksena. Lisäksi katsottiin, että urakoitsijoiden panos ei ollut eroteltavissa yhteenliitetyn teoksen edellyttämällä tavalla omaksi itsenäiseksi teoksekseen.

Tarkastellessaan tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistön täyttymistä, tahallisuutta ja seuraamuksia käräjäoikeus kiinnitti muun muassa huomiota siihen, ettei kenenkään kuultavan kertomuksesta ilmennyt, että urakoitsijat olisivat saaneet lupaa tehdä samanlaisine yksityiskohtineen samanlaisia majoitusrakennuksia Sastamalaan. Urakoitsijoiden katsottiin menetelleen tahallisesti, koska kokeneina rakennusalan elinkeinonharjoittajina heidän on täytynyt myös tuntea alan käytännöt ja toimeksiantoon soveltuneet YSE1998-sopimusehdot, joissa otetaan kantaa tekijänoikeuksista piirustuksiin. Urakoitsijoille tuomittiin kummallekin 80 päiväsakkoa, ja heidät sekä heidän yhtiönsä velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan hyvityksenä 10 000 euroa per majoitusrakennus eli yhteensä 70 000 euroa. Ratkaisusta on jätetty valitus.

Johtopäätökset

Tuomio on kiinnostava erityisesti rakennustaiteen tekijänoikeussuojan ja tekijyyden arvioinnin kannalta. Käräjäoikeus vahvisti, että rakennustaiteen teos voi nauttia tekijänoikeussuojaa, vaikka se sisältäisi sinänsä tavanomaisia elementtejä, jos näiden elementtien yhdistelmä ja kokonaisilmaisu ovat riittävän omaperäisiä. Ratkaisussa tuotiin esimerkiksi esiin, että oikeuskäytännössä teossuojaa vaille ovat aikaisemmin jääneet muun muassa arkkitehdin suunnittelema tyyppitalon julkisivu ja ulkomuoto, koska elementtitalo ei ollut arkkitehtonisilta elementeiltään riittävän itsenäinen ja omaperäinen. Lisäksi tuotiin esiin, että TN oli todennut teknisluontoisten piirustusten tai suunnitelmien jäävän teossuojan ulkopuolelle, sillä ne eivät pääpiirustuksista erillisinä asiakirjoina sellaisenaan yllä teostasoon. Sen sijaan ratkaisu korostaa, että rakennustaiteen teoksen tekijyys määräytyy luovan arkkitehtonisen ilmaisun perusteella, eikä toteutussuunnittelun tai rakentamisen teknisen panoksen perusteella.

Ratkaisun kannalta erityisen merkittävää on käräjäoikeuden kanta tekijyyskysymykseen. Tuomio selventää, että rakennusurakoitsijan tai -valvojan rakennusvaiheessa tekemät tekniset ratkaisut eivät siirrä tekijänoikeutta, vaikka ne olisivat vaikuttaneet rakennuksen lopulliseen ulkoasuun, jos ne perustuvat alkuperäisten tekijöiden suunnitelmiin. Tekijänoikeus rakennustaiteen teokseen kuuluu sille, jonka luovat arkkitehtoniset valinnat ilmenevät rakennuksessa, ei sille, joka teknisenä suorittajana toteuttaa nämä valinnat.

Tuomio korostaa myös elinkeinonharjoittajan korotettua selonottovelvollisuutta tekijänoikeusasioissa. Rakennusalan ammattilaiselta voidaan edellyttää, että hän ymmärtää tekijänoikeuden syntyvän luovaan suunnittelutyöhön, eikä maksamisesta tai rakentamiseen osallistumisesta seuraa automaattisesti oikeutta hyödyntää suunnitteluaineistoa myöhemmissä projekteissa. Hyvityksen kokonaismäärä, 70 000 euroa seitsemästä rakennuksesta, osoittaa, että rakennustaiteen tekijänoikeuden loukkaaminen elinkeinotoiminnassa voi johtaa huomattaviin taloudellisiin seuraamuksiin. Lisäksi on tärkeää huomata, että vastuu voi ulottua sekä luonnollisiin henkilöihin että heidän yhtiöihinsä yhteisvastuullisesti.

Lisätiedot

Technology, Data & IP -praktiikkamme auttaa mielellään tekijänoikeudellisissa kysymyksissä. Olethan praktiikkaan yhteydessä, mikäli sinulla herää kysyttävää tekijänoikeusasioista tai katsauksessa esitellyistä ratkaisuista.