2018

2017

2016

2015

2014

2013

2012

25/04/2018

Uusia verotäsmäaseita ympäristöongelmien taklaamiseksi?

By Anna Roubier, Sanna Lindqvist

Ympäristönsuojelu on suhteellisen lyhyessä ajassa noussut poliittisen keskustelun keskiöön sekä Suomessa että Euroopan Unionin tasolla, ja monilta osin toimenpiteitä suunnitellaan ja toteutetaan myös globaalisti. Tällä hetkellä vallitsee jo hyvin laaja konsensus siitä, että nykyiset toimenpiteet ovat riittämättömiä haitallisten ympäristö- ja ilmastonmuutosten hillitsemiseksi.

Toteutettaessa laajoja politiikkatoimia, joita ympäristön- ja ilmastonsuojelun osalta voidaan osin pitää jopa systeemisinä muutoksina, lainsäädännölliset ohjaustoimet ovat keskeisessä asemassa. Keskeiset ohjauskeinot muutosten aikaan saamiseksi ovat erilaiset lainsäädännölliset rajoitukset ja toisaalta taloudellinen ohjaus, joka tapahtuu pitkälti verotuksen kautta. Ympäristön- ja ilmastonsuojelun intensiteetin kasvu näkyykin muun ohella verotuksessa, sillä Euroopan Unionin ja Suomen tasolla on vireillä useita ympäristöverotukseen liittyvä säädöshankkeita.

Pääministeri Sipilän hallitusohjelmassa yhdeksi tavoitteeksi on kirjattu Suomen nostaminen bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijäksi vuoteen 2025 mennessä, ja myös tältä osin ympäristönsuojeluun liittyvien verotustoimenpiteiden onnistuminen on erittäin tärkeää.

Muovivero – eurooppalaista vai suomalaista sääntelyä?

Tammikuussa 2018 Euroopan komissio julkaisi ensimmäisen muovistrategiansa, jonka tarkoituksena on vähentää muovijätettä ja siitä aiheutuvia haittoja sekä edistää muovin kierrätystä Euroopan laajuisesti. Muovistrategia on osa EU:n laajempaa kiertotalousstrategiaa, jonka yhtenä tavoitteena on esimerkiksi kaikkien EU:n markkinoilla olevien muovipakkausten kierrätettävyys vuoteen 2030 mennessä.

Lisäksi kertakäyttöisten muovituotteiden kulutusta vähennetään ja mikromuovien käyttöä rajoitetaan. Useat muovistrategian toteuttamiseksi otettavat askeleet toteutettaisiin EU-tasolla, mutta strategiassa kannustetaan myös jäsenvaltioita ja yksityisiä toimijoita osallistumaan toteutukseen.

Strategian yhdeksi toteuttamiskeinoksi on julkisuudessa ehdotettu EU-maiden yhteistä muoviveroa. Kyse on vasta keskustelunavauksista, joten tässä vaiheessa hankkeen toteutuminen ja yksityiskohdat ovat vielä auki. Vastustustakin herättäneen uuden veron säätäminen vaatisi joka tapauksessa jäsenmaiden yksimielisen päätöksen.

EU:n muovistrategian myötä Suomessa, samoin kuin eräissä muissakin jäsenvaltioissa, on herännyt keskustelu mahdollisuudesta säätää kansallinen muovivero. Useilta tahoilta alustavaa kannatusta saanut kansallinen muovivero voisi olla helpompi ja nopeampi säätää kuin EU-tasoinen vero. Toimimalla kehityksen kärjessä voitaisiin mahdollisesti jopa vaikuttaa vastaavan EU-sääntelyn sisältöön.

Toisaalta kansallinen kilpailukyky on tärkeä huomioida lainsäädäntöharkinnassa; vaikuttaakseen käyttäytymiseen muoviveron tulisi olla riittävän tuntuva, ja tällöin kansallinen vero voisi asettaa kotimaiset toimijat ulkomaisia huonompaan asemaan. Mahdollisen kotimaisen muoviveron osalta voitaneen odottaa lisätietoa syksyllä, kun Ympäristöministeriön asettama yhteistyöryhmä saa kansallisen muovitiekartan valmiiksi.

Veron toteuttamiseen ja kohdistamiseen liittyy myös monia muita mielenkiintoisia kysymyksiä:

  • Verotetaanko muovin raaka-aineena käytettävää öljyä vai lopputuotteena olevaa muovia, ja kohdistuisiko vero muovin valmistukseen, käyttöön vai kulutukseen?
  • Onko muoville riittävästi vaihtoehtoja, ja kuinka ekologisia nämä vaihtoehdot todellisuudessa ovat? 
  • Tarvitaanko muitakin toimia muovi- ja muusta materiaalista valmistettujen pakkausten vähentämiseksi?
  • Mitä tehdä öljynjalostuksen merkittäville sivuvirroille, mikäli niitä ei käytetä muovin raaka-aineeksi?

Päädytäänpä käyttämään verotusta tai muunlaisia ohjauskeinoja, kuten kieltoja, niin ajat ovat joka tapauksessa suotuisat materiaali- ja kierrätysinnovaatioille.

Lentopäästöjen rajoittaminen – keppi vai porkkana avuksi?

Ruotsi otti huhtikuun alussa käyttöön uuden lentoveron. Vero kohdistuu suoraan matkustajiin ja sen suuruus vaihtelee lennon pituuden mukaan 60 kruunusta 400 kruunuun. Myös Suomessa on kommentoitu sekä lentoveron puolesta että sitä vastaan. Koska lentomatkustamisen hiilidioksidipäästöt ovat merkittäviä, ympäristönäkökulmasta päästöjen vähentämisen tavoite on luonnollisesti kannatettava.

Lentoveron ohjausvaikutusta heikentänee se, että lentojen hinnat muutoinkin vaihtelevat melko voimakkaasti, joten kovin alhaista veroa ei välttämättä edes havaitse. Toisaalta, mikäli lentovero on käytössä vain osassa EU-maista, hyvin korkeaa veroa voitaisiin pyrkiä välttämään esimerkiksi välilaskuilla sellaisiin maihin, joissa vastaavaa veroa ei ole. Ruotsissa lentoyhtiöt ovatkin jo nyt ilmoittaneet pohtivansa reititystään uudelleen.

Lentoliikenteestä aiheutuvia päästöjä voitaisiin pyrkiä rajoittamaan myös muilla keinoin, kuten esimerkiksi uusiutuvien biopolttoaineiden tai raideliikenteen käyttöön liittyvillä kannustimilla ja teknologisilla innovaatioilla. 

Energiaverotus

Ympäristövaikutukset ovat yksi merkittävä energiaverotuksen taustalla vaikuttava tekijä. Suomessa on esillä suunnitelma muuttaa energiaverotusta jo vuoden 2019 alusta siten, että maakaasun kilpailukyky suhteessa kivihiileen paranee. Asiasta tulee tarkempaa tietoa loppukesän budjettiriihessä. Muutoksen todelliset vaikutukset energiantuotannon polttoaineen valintapäätöksiin on julkisuudessa ehditty jo kyseenalaistaa.

Toisaalta investointipäätöksiä ohjannee myös se, että hallitus sopi vastikään kivihiilen polttamisen lopettamisesta toukokuussa 2029 ja tukipaketista niille energiayhtiöille, jotka luopuvat kivihiilestä vapaaehtoisesti jo vuonna 2025.